Haave omasta länkkäriarabista heräsi, kun muksuna opettelin lännenratsastuksen saloja vanhan arabiruunan selässä. Azharin ostin ennen kuin se edes syntyi: Liona-emä hurmasi ulkonäöllään ja molemmat vanhemmat olivat menestyneet westernissä. Once in lifetime-tilaisuus! 

​

Azhar, kavereiden kesken Az, on arabimaiseen tapaan ystävällinen ja utelias pienellä pippurilla höystettynä. Tarhassa ja hoitotilanteissa se on ruunamaisen lupsakka, ellei näkökenttään satu tammaa. Tällöin rinta pörhistyy ja muiden tärykalvot kärsivät kimakasta hirnumisesta. Kyllä se käsissä pysyy, mutta voi jösses sitä patsastelun määrää! 

​

Pehmeä käsi ja hienovaraiset avut ovat avain onnistumiseen kun ratsastaa Azharilla. Se ei pidä turhasta räpellyksestä, joskin herrasmiehenä ei ole vielä heittänyt ketään selästään virheiden takia.